Karppi kokeili kasvissyöntiä!

Kuten edellisten blogitekstien päivämääristä näkee, olen ollut karkuteillä viimeiset pari kuukautta. Ei hätää, tässä tehdään taas paluuta blogimaahan - vegelandian kautta.

Kirjoittelun puutteeseen on useampikin syy, mutta mitäpä minä tässä niitä selittelen. Karkuteillä vietettyihin kuukausiin mahtuu kaikenlaista kiinnostavaa kokeilua ja puuhaa, mutta mainittakoon niistä nyt yksi: kokeilin kasvissyöntiä vajaan kahden viikon verran.

Tässä maratonpostissa selitän, miten Tyttelin kävi.


Miksi kasvissyönti?

Motiivini eivät olleet varsinaisesti eettiset, eivätkä missään nimessä terveydelliset. Ennemminkin... hengelliset.

Eräänä päivänä, aivan yhtäkkiä, pelkkä ajatus kuolleen eläimen syömisestä alkoi tuntua täysin vastenmieliseltä. Kokemus oli todella outo ja verrattavissa vaikka jonkinlaiseen uskonnolliseen herätykseen! Ei, en ole uskonnollinen enkä kuulu mihinkään kirkkokuntaan, mutta harrastan meditaatiota ja muutakin huuhaaksi luokiteltavaa. Tuo inhotus lihansyöntiä kohtaan pälkähti päähäni tavanomaista intensiivisemmän meditointisession jälkeen. Outoa. Toisaalta nyt ehkä ymmärrän paremmin, miksi kaiken maailman gurut ja muut henkiset ihmiset suosivat kasvissyöntiä.

Koska en kerta kaikkiaan halunnut ravita itseäni kuolleilla eläimillä, päätin kokeilla lakto-vegetarismia. Tyypilliseen kaikki tai ei mitään -tyyliini mieleni teki testailla veganismia, mutta totesin, että se olisi ollut jo liian iso hyppäys.

Kananmunia söin vielä pari päivää tuon "herätyksen" jälkeen, mutta sitten nekin jäivät. Munathan eivät oikeastaan ole kuolleita eläimiä, koska niitä ei ole hedelmöitetty: ne eivät ole alunperinkään olleet elossa. Joka tapauksessa nekin alkoivat inhottaa.


Muutokset ruokavaliossa

Tiesin jo touhuun ryhtyessäni, että kroppani ei välttämättä tykkää uudesta ruokavaliostani. Asia on nimittäin niin, että voin parhaiten syömällä suhteellisen vähän hiilihydraatteja, mutta reilusti rasvaa ja lihaa. Kuten sanoin, kokeiluni syyt olivat puhtaasti henkiset!

Olin kokeillut kasvissyöntiä joskus aikaisemminkin, kauan kauan sitten, ja koko homma oli mennyt täysin metsään. Silloin en kuitenkaan tiennyt ravitsemuksesta yhtään mitään, joten ruokani oli todennäköisesti aivan liian hiilaripitoista ja proteiiniköyhää.

Tällä kertaa päätin huolehtia siitä, että kasvissyöjänäkään en vetele ylenpalttisen hiilaripainotteista ruokaa, vaan huolehdin rasvan ja proteiinin saannista. Söin kuitenkin kokeiluni aikana tavallista enemmän hiilihydraatteja, koska kasvikunnan parhaat proteiinilähteet ovat myös hiilaripitoisia. Käytin toki maitotuotteita - kermaa ja erilaisia juustoja - mutta halusin käyttää mahdollisimman paljon kasvikunnan tuotteita.


Papua, täysjyvää ja rasvoja!

Tein syömisiini seuraavia muutoksia:

• Lisää täysjyväviljoja ruokavalioon, koska ne sisältävät runsaasti proteiinia ja kuitua.
• Reilusti erilaisia palkokasveja: kokeiluni aikana tykästyin erityisesti linsseihin ja kidneypapuihin.
• Lisäsin jonkin verran pähkinöiden ja siementen kulutusta. Olisin halunnut syödä niitä enemmänkin, mutta ne ovat törkeän kalliita!
• Vihanneksia ja juureksia yhtä paljon tai vähän enemmän kuin ennen.
• Soija on epäilyttävää tavaraa, joten sitä mahdollisimman vähän. Varsinkin teksturoidusta soijaproteiinista pysyttelin erossa. Olisihan se halpaa ja helppoa, mutta aikaisempien soijarouhe- ja soijasuikalekokeilujen perusteella voin sanoa, että se ei edes sovi vatsalleni.
  
• Kaikenlaisia muitakin teollisia, prosessoituja luonnottomuuksia pyrin välttelemään, niinkuin tähänkin asti: ei siis mitään soijamaitoa tai vastaavaa. Kokeilin kyllä soijakermaa, mutta sekin oli aikamoinen kemikaalicocktail ja se maistui jotenkin ällörasvaiselle, vaikka siinä oli rasvaa vain 17%!

Yritin mahdollisuuksieni mukaan vältellä myös maitoa. Voita ja oliiviöljyä käytin reilusti, jotta saisin riittävästi rasvaa. Maun puolesta en kaivannut lihaa, sillä kokkaamani kasvisruoka maistui varsin hyvältä. Huomasin myös sellaisen erikoisen jutun, että mitä enemmän hiilihydraattia ruokani sisälsi, sitä vähemmän rasvaa - erityisesti eläinrasvaa - kaipasin. Esimerkiksi tomaatti-sipuli-linssipataan en halunnut kermaa; samoin Pirkan auringonkukkaleipä maistui hyvältä peston, kurkun, tomaatin ja basilikan kanssa, kun taas voi ällötti samanlaisen leipäsetin päällä.

(On muuten hyvää tuo Pirkan auringonkukkaleipä, suosittelen! Ei sisällä mitään lisä- eikä säilöntäaineita, on tehty täysjyväruisjauhosta, on tuhtia ja täyttävää.)


Missä mätti?

Ongelmaksi kokeilussani muodostui se, että viljat ja palkokasvit eivät sopineet minulle. Viljat tuottivat vatsaan ilmavaivoja ja naamaan finnejä, palkokasvit puolestaan vatsanväänteitä niin minulle kuin Ukkelillekin. Ukkeli kärsi palkokasveista enemmän kuin minä... taisi tosin vedellä niitä ihan kohtuuttomia määriä. Lisäksi ruoka ei pitänyt kunnolla nälkää, ellei siihen lisännyt reilusti kermaa ja juustoa. Olin aikaisemmin tottunut syömään 2-3 kertaa päivässä, nyt ruokakertoja piti kasvattaa 4-6:een.

Maidoton papupata oli voinnin kannalta pahin, vaikka padassa oli runsaasti rasvaa. Kokeilin kolme kertaa, ennen kuin uskoin, että papupata ei kertakaikkiaan käy pääruoaksi. Testailin erilaisia palkokasveja (kidneypapuja, linssejä, kik-herneitä) ja kerran söin papupadan kera riisi-ohrasekoitusta. Ruoka oli herkullista ja söin vatsani täyteen, mutta joka ikinen kerta viimeistään kahden tunnin kuluttua syömisestä iski armoton nälkä. Vajaan kolmen tunnin kuluttua syömisestä olo oli aivan karmea: heikotti, tärisin. En tajua, mistä moinen voi johtua. Aivan kuin palkokasvien syöminen olisi saanut verensokerini heittelemään ihan hirveästi... mutta minä kuvittelin, että ne pitävät nälkää loitolla pitkään?

Muutenkin totesin, että ruokani oli liian vähäkalorista: aterialla sai kyllä fyysisesti vatsansa täyteen, mutta ei riittävästi energiaa. Heikotus iski, ellen syönyt 3 tunnin välein. Tämmöistä syömistä kyllä suositellaankin, mutta en todellakaan tajua miksi. En tahdo olla koko ajan puputtamassa jotakin! En halua olla ruoasta niin riippuvainen, että sitä on saatava 3 tunnin välein tai iskee heikotus.

Olen nimittäin VHH-ravinnolla tottunut siihen, että voin olla 5-6 tuntia ilman nälkää, ja vaikka nälkä tuleekin, voin hyvin olla vielä muutaman tunnin ilman ruokaa, jos on pakko. Mitään heikotusta ei tule.

Vajaa kaksi viikkoa kasviksia syötyäni iskivät flunssan oireet. Runsasrasvaisella, paljon lihaa sisältävällä VHH-ravinnolla olen ollut kipea n. kerran vuodessa, joten en ole tottunut tämmöiseen sairasteluun. Sairastuminen oli sitten se viimeinen pisara. Sitä ennen olin jo saanut kärsiä seuraavista:

• Naama kukki
• Jalkapohjien ja kyynärpäiden iho kuivui (vaikka kuvittelin käyttäväni runsaasti rasvaa)
  
• Painoa oli tullut 2 kiloa lisää (nestettä, veikkaan ma, mutta olo oli ikävän turpea)
• Koko ajan piti olla syömässä ettei heikota

Sain siis tarpeekseni koko touhusta. Voi olla, että luovutin liian aikaisin. Saattaahan olla, että jos olisin sitkeästi jatkanut vielä toiset kaksi viikkoa, elimistöni olisi sopeutunut.

Suurin rajoittava tekijä on se, että minulle viljat ja palkokasvit sopivat vain pieninä määrinä harvoin käytettynä. En siis todellakaan mässännyt tämän kasviskokeiluni aikana mitään 6 palaa leipää päivässä; viljojen kulutus oli reilusti keskivertosuomalaista alhaisempi, mutta minulle runsasta.

Maitotuotteet kyllä pitivät nälkää, mutta en voi syödä niitä viljojen kanssa. Jos syön runsaasti viljaa, maitotuotteet tuottavat limaa, niin että nenän kautta hengittäminen käy hankalaksi ja limaa saa yskiä kurkusta pois. Ilman viljoja maitotuotteista ei tule mitään oireita. Toimii se toisinkin päin, mutta kun vilja tuottaa vielä yksinäänkin muita oireita, niin mieluummin luovun siitä kuin maidosta.

Nyt on siis kunnon eläinmättö käynnissä taas. Flunssakaan ei onneksi ehtinyt kunnolla pukata päälle. Pari päivää pekoninsyöntiä, ja alkavan flunssan oireet helpottavat jo! Myös Ukkeli on tyytyväinen: lihan syömiseen palattuamme hän totesi, että kyllä olo on parempi liharuoalla. Kyllä, myös rakas Ukkelini osallistui tähän kokeiluun. Häntä on aina häirinnyt ajatus eläinten syömisestä, paljon enemmän kuin minua, joten häntä ei kasvissyönti haittaisi, mutta kun hänenkin vointinsa on VHH-ravinnolla parempi.

Missään nimessä en kuitenkaan kadu kokeiluani. Opin paljon oman kroppani toiminnasta ja kokeilin muutamia erinomaisen hyviä kasvisruokia, joita aion jatkossakin syödä. Kaikenlainen meditaatio ynnä muu henkinen toiminta tehostui kasvisruokavaliolla. Sitäpaitsi ruokalasku pieneni. Tavallaan mieleni tekisi jatkaa kasvissyöntiä, mutta uskon, että sekaruoka on minulle terveellisempää. Toisaalta, mistä sitä tietää... ehkä paremmalla budjetilla ja runsaammilla tiedoilla saatan tehdä toisenkin vegeilykokeilun joskus tulevaisuudessa.