keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Aasialainen ohje: Tulinen ja makea marinadi tofulle

Kehittelin juuri erinomaisen aasialaisen marinadin tofulle. Marinadin paahdettu seesamiöljy antaa tofulle täyteläisen, pähkinäisen maun. Veikkaan, että tämä samainen marinadi kävisi hyvin myös broilerin marinointiin, mutta en ole itse kokeillut.

Marinadi on makea ja tulinen, joten siinä marinoitu tofu sopii hyvin aasialaisiin ruokiin. Itse käytin tällä tavalla marinoidun tofun kiinalaistyyppiseen wokkiin, johon tuli runsaasti aasialaisia mausteita, kiinalaisia wokkivihanneksia ja rapeaksi paistettuja tofupaloja.

Mieleni tekee kutsua tätä marinadia kiinalaiseksi, mutta vastustan kiusausta, koska eihän tämä marinadi ole autenttista kiinalaista keittiötä nähnytkään. Ei tämä ole mistään muustakaan autenttisesta aasialaisesta keittiöstä peräisin, mutta en jaksa kutsua tätä marinadia aasialaistyyppiseksi, koska sehän on ihan kauhea sanahirviö!

Marinadi on 100% kasvisperäinen. Sopii vegaaneille.

Marinadiin tulee hiukan sokeria, mutta voit halutessasi pitää sokerin määrän niin marginaalisena, että marinadi sopii hyvin myös vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaville. (Taas yksi sanahirviö! Siksi käytän mieluiten termejä VHH, karppi tai Low Carb.)

tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Juomaresepti: Salakavalia karpalodrinkkejä

Otimme uuden vuoden 2010 melko rauhallisesti vastaan Ukkelin ja erään ystäväpariskunnan kanssa. Kyseinen pariskunta on seurustellut vasta muutaman kuukauden, joten tietäähän sen, mitä nuoripari puuhaili: keskittyi pääasiassa toisiinsa. Täytyy kyllä sanoa, että nuorenparin kuhertelu lämmitti myös meidän vanhojen jäärien sydämet ja inspiroi meitäkin keskittymään enemmän toisiimme!

Uuden vuoden viettoon kuului tietysti kuplajuoma, mutta väsäsin vieraiden iloksi (tai kauhuksi, miten vain) myös raikkaita karpalodrinkkejä. Alunperin drinkkien idea oli aika yksinkertainen: kehittää juoma, joka peittäisi alkoholin maun mahdollisimman tehokkaasti.

Tehtävä oli oikeastaan aika helppo, kunhan käytti vanhaa kikkaa eli kitkeriä ja karvaita ainesosia! Sellaisia ovat mm. greippi, karpalo, sitruuna, lime ja tonic-vesi. Itse juoman ei ole kuitenkaan pakko olla niin karvas, että kieli irtoaa sitä juodessa, vaan sekaan voi heittää myös makeita miksereitä ja liköörejä.

Tässä postissa esittelen tuotekehityksen tuloksen: karpalodrinkin, joka on raikas, kirpeä ja puolikuiva. Drinkin kantavana voimana on tonic-veden ja karpalomehun herkkä ja puolikuiva liitto, jonka tasapainoa voi halutessaan siirtää 7 Upin tai greippimehun avulla joko makeampaan tai karvaampaan suuntaan, eli samasta perusdrinkistä voi tehdä kolme eri versiota. Eikun... kuusi! Drinkki maistuu todella hyvältä myös alkoholittomana, ihan vain jättämällä viinan pois.

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Olisi kai pitänyt arvata, että edellisessä kirjoituksessa esitetyistä kauniista lupauksista huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia ;-) olen tehnyt viime kuukausien aikana kaikkea muuta kuin kirjoittanut tätä blogia.

Ihan oikeasti, hyppäsin jopa benjihypyn ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta blogin päivittäminen oli sitten kovasti vaikeaa.

Nyt "löysin uudelleen" tämän vanhan blogini, kun ajatus blogin kirjoittamisesta alkoi taas innostaa. Totesin, että ei vanhoissa jorinoissani mitään vikaa ollut, joten jatketaan siitä, mihin jäätiin... tosin muutaman pikku muutoksen jälkeen.

Tässä postissa selitän, minkälaisia muutoksia on tiedossa ja miksi.

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Karppi kokeili kasvissyöntiä!

Kuten edellisten blogitekstien päivämääristä näkee, olen ollut karkuteillä viimeiset pari kuukautta. Ei hätää, tässä tehdään taas paluuta blogimaahan - vegelandian kautta.

Kirjoittelun puutteeseen on useampikin syy, mutta mitäpä minä tässä niitä selittelen. Karkuteillä vietettyihin kuukausiin mahtuu kaikenlaista kiinnostavaa kokeilua ja puuhaa, mutta mainittakoon niistä nyt yksi: kokeilin kasvissyöntiä vajaan kahden viikon verran.

Tässä maratonpostissa selitän, miten Tyttelin kävi.

maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Resepti: Helppo Hollandaise-kastike

Parsakauden avajaiset tuli tuossa jokunen viikko sitten vietettyä. Teinpä sitten ensimmäistä kertaa elämässäni tuoretta parsaa ja hollandaise-kastiketta. Molemmat onnistuivat erinomaisesti ja maistuivat herkullisilta uunissa paahdetun kirjolohen kera!

Hollandaise-kastikkeen teko meinasi melkein jäädä väliin, koska reseptit vaikuttivat varsin vaivalloisilta, ainakin tällaisen semi-uusavuttoman opiskelijan mielestä. Olisi pitänyt väsätä vesihaude jostain ja varoa tarkasti että kastike ei kuumene liikaa, mutta ei toisaalta jäähdy liikaa, jne... taikuudelta vaikutti moinen puuhailu.

Sitten löytyi helpompi konsti, Yhteishyvästä bongattu. Vesihaude on tarpeeton. Sähkövatkain tai yleiskone riittää. Idea on siinä, että kun kastiketta voi kriittisessä vaiheessa sekoittaa tarpeeksi voimakkaasti, homma toimii oikein hyvin. Tarvitset siis jonkin keittiöhärpäkkeen, jonka avulla voit sekoittaa soosia voimakkaasti. Mikä tuo härpäke on, lienee sivuseikka.

Siispä itse asiaan... (Ja niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, Hollandaise-kastike on erittäin sopiva vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavalle!)

Kastike sopii myös lako-ovo-kasvissyöjille, vaikka ei ole kasviksia nähnytkään. Jotenkin hupaisaa. ;)

tiistaina, maaliskuuta 03, 2009

Resepti: Smetana-kirjolohikastike

Tämä smetana-kirjolohikastike on kerrassaan niin hävettävän helppo valmistaa, että en kyllä voi hyvällä omallatunnolla kutsua näitä valmistusohjeita miksikään ruokareseptiksi. Valmistukseenkin menee noin 5 minuuttia! Mutta minkäs teet, kun tästä tulee niin törkeän hyvää, että pakkohan tämmöinen herkku on jakaa kaikelle kansalle.

Resepti on vähähiilihydraattinen.

maanantaina, maaliskuuta 02, 2009

Resepti: Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Väänsinpä sitten tänään Maailman Parhaan Tomaatti-Vuohenjuustokeiton. Kyseessä oli oma sovellukseni tästä Maailman Parhaasta Tomaattikeitosta, jonka reseptiin karppifoorumilla törmäsin. Sen verran reippaalla kädellä tein tuunauksia tuohon soppaan, että kannattaa käväistä vilkaisemassa myös alkuperäinen resepti tuolta foorumilta.

Keiton salaisuus on pitkässä keittoajassa. Tämän tomaattikeiton täytyy siis ihan aikuisten oikeasti porista liedellä parisen tuntia. Juoksin välillä maistelemassa keittoa, kun se hiljalleen porisi kattilassa, ja voin kyllä allekirjoittaa väitteen. Maku todellakin syveni pikkuhiljaa.

Omaan versiooni tulee bratwurstia ja vuohenjuustoa. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin pekonia, mutta tämä keitto oli kätevä tapa päästä eroon bratwursteista, joiden viimeinen käyttöpäivä oli käsillä.

Resepti on vähähiilihydraattinen.

Rakas Ruokablogi...   © 2008. Kuvat ja ulkoasu Emporium Digital

TOP